Hylkäsikö Jumala Israelin lopullisesti? Raamattu vastaa: Ei hylännyt! Israelin paatumisen olotila ja luopumus on VÄLIAIKAISTA!

Hylkäsikö Jumala kansansa Israelin lopullisesti? Ei hylännyt!

"Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä", Matt 21:43

"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'", Matt 23:38

"Paavali sanoi ainoastaan nämä sanat: ”Oikein on Pyhä Henki puhunut teidän isillenne profeetta Jesajan kautta: ’Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi, etteivät he sydämellään ymmärtäisi ja kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Tietäkää siis, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille ja he myös kuulevat sitä.", Apt 28:25-28

"Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen...vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen", Room 2:28-29

"Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel", Room 9:6

"Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani", Hoos 2:23, Room 9:25

"Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt te olette armahdettuja", 1 Piet 2:10

Jalon öljypuun oksia leikattiin pois - lopullisestiko?
(tekoälykuva)

Uusi testamentti ja Jeesus itse vahvistivat sen, mikä oli oleva Juudan ja Israelin kohtalo. Heidän vanhatestamentillinen, isien perinnäissääntöjen vääristämä jumalanpalveluksensa tuli tiensä päähän. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että Herra hylkäisi kansansa, mutta kaikki se, miten Jumalaa palveltiin ja Hänen mielisuosiotaan "mekaanisesti" tavoiteltiin - sille pantiin piste. Kun Jeesus kirosi viikunapuun, on sekin käsitettävä merkkinä siitä, että Vanhan liiton viikunapuun, Israelin, tarina Jumalan läsnäolon välittäjänä oli loppu (vrt. Jer 24:1-5). Vanhasta liitosta ei saatu toivottua hedelmää Jumalalle. Vanha liitto natisi liitoksissaan..."oli lähellä häviämistään" (Hepr 8:13) ja samalla myös ne, jotka kynsin hampain pitivät kiinni vääristyneestä jumalanpalvelusmuodosta, joutuivat haisevan oppinsa kanssa pois Jumalan kasvojen edestä.

Jo pakkosiirtolaisuuteen joutumisen yhteydessä 700-500-luvuilla eKr Herra oli hylännyt kansansa. Se hylkääminen oli selvästi väliaikaista. Kyseessä oli Juudan kohdalla "lyhytaikainen", vain 70 vuoden mittainen ajanjakso, "kunnes maa sai hyvityksen sapateistaan" (2 Aik 36:21). Sama hylkääminen toistui ja kulminoitui Messiaan ilmestyessä kansansa keskuuteen. Vanha hedelmätön liitto, se jouti pois. Hyvä Jumala oli valmistellut kansalleen paremman liiton, jossa Messias ja Hänen Pyhä Henkensä tulisivat varustamaan uskovat kaikista kansoista kirkastamaan elävää Jumalaa elämänsä kautta ja pyhien seurakunnassa. Jeremia ja Hesekiel olivat kaikista kirkkaimmin ennustaneet tuosta Uudesta, erilaisesta, liitosta. Uusi liitto synnytti siis etnisen Israelin rinnalle hengellisen Israelin, joka koostuu kaikista Jeesukseen uskovista ihmisistä rotuun, väriin ja kieleen katsomatta. Mutta:

Hylkäsikö Jumala etnisen Israelin ja juutalaiset lopullisesti?

Erityisesti profeetta Hoosean ennustuksia Uuden liiton Jumalan kansan synnystä on käytetty perustelemaan sitä, että Jumala lopulta hylkäsi uskottoman etnisen Israelin lopullisesti. Varsinkin Hoosean kirjan 1. luvussa onkin ennustuksia, joita sekä Paavali (Room 9:24-26) että Pietari (1 Piet 2:10) siteeraavat paljastaessaan sitä tosiasiaa, että uuden liiton Jumalan kansa on oleva Messiaan seurakunta, sekä juutalaisista että pakanoista koostuva Jeesus-uskoisten yhteisö. Tämä näkökulma on selvä ja riitauttamaton. 

Kuitenkin on huolestuttavaa, jos meiltä jää tunnistamatta se, että monessa kohtaa Raamattu vihjaa (tai sanoo selvästi) siitä, että Israelin hylkääminen on oleva väliaikaista. Jo Hoosean kirjan luvut 2-3 antavat ymmärtää, että Herra armahtaa vielä ”lo-ruhamaa” ja ottaa aikaisemmin hylkäämänsä ”lo-ammin” uudelleen kansakseen (2:23). Konteksti luvuissa 2-3 puhuu enemmän kuin selvästi siitä, että kyse on tässä tekstissä nimenomaan etnisen Israelin uudistuksesta. Se tulee ilmi mm. siitä, että jakeesta 2:14 jakeeseen 2:23 ulottuva tekstijakso viittaa Exodukseen (j.15), se viittaa Israelille luvattuun maanpäälliseen rauhanvaltakuntaan (j.18) ja lisäksi se kertoo Herran ja Israelin suhteen uudistumisen tapahtuvan Israelin maassa (j.23). Pari jaetta myöhemmin todetaankin: 

   ”Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.”

Tässä meille sanotaan kolmesataa vuotta Daavidin jälkeen, että Jumalastansa luopuneet israelilaiset (lo-ammi) tulisivat vielä lopulta - päivien lopulla - etsimään uutta Daavid-kuningasta (=  ei kukaan muu kuin Messias Jeesus) ja lähestymään Herraa.

Esitän väitteen, että etnisen Israelin hylkääminen on Kirjoituksista päätellen väliaikainen olotila. Israelin paatumuksen aika tulee päättymään ja Israel tulee vielä tunnistamaan ja hyväksymään oman Messias-Kuninkaansa

Perusteluitani ovat mm. nämä:

      👉1. Kertomus Joosefista vaikuttaa selvästi olevan ns.figuratiivinen kuvaus Messiaasta, joka myös tuli veljiensä hylkäämäksi ja ”myydyksi pakanakansoille”. Siellä Hän nousisi korkealle arvostetuksi ja hallitsijan asemaan, ja lopulta paljastaisi itsensä heimoveljilleen ja yhdistyisi omaan kansaansa. Kertomus sopii liian hyvin Jeesus-kertomukseen ollakseen jotain muuta kuin Messias-ennustus ja kertomus siitä, kuinka veljekset vielä löytävät toisensa.

👉 2. Eikö Sakarja 12:10 puhu nimenomaan siitä, kuinka juutalaisten silmät tulevat avautumaan ja he saavat nähdä heiltä piilotettuna olleen Messiaansa ja Pelastajansa? Mitä muuta se sanoisi? 

   ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista”. 

Samaan ennustukseen viittaa myös Ilm 1:7. Siinä todetaan, että myös ne, "jotka hänet lävistivät", saavat nähdä Messiaansa. Sama jae jatkaa ja kertoo, että "kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tähtensä". Tämäkin on suora viittaus Sakarjan lukuun 12, joka kertoo, että "maa pitää valittajaisia" ja erityisesti painottaa sitä, kuinka kaikki eri Israelin sukukunnat yhtyvät valitukseen (Sak 12:12-13).

Tämä teksti kuvaa selvästi lopun aikana tapahtuvaa Israelin uudistusta. Olisiko mahdollista löytää sille jotain muuta järkeen käypää selitystä?

👉 3. Messias Jeesus ilmoittaa vielä ilmestyvänsä kansallensa eli juutalaisille, Matt 23:38-39: 

   ”Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'”. Jeesus siis tiesi, että jälleennäkemisen päivä koittaa.

👉 4.  Jes 54:1-8, jota Paavalikin (Gal 4:24-28) käyttää tehdessään erotusta vanhan ja uuden liiton paremmuuden välillä, puhuu Jumalan hylkäämäksi tulleen uskottoman aviovaimo-Israelin uudesta "armoihinottamisesta". Juuri tätä ennen Jes 53 puhuu Messiaan kärsimyksistä kansansa tähden ja paljosta Jumalan lapsien joukosta, joka syntyy sen seurauksena.
   "Jos sinä asetat hänen sielunsa vikauhriksi, hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä työnsä hedelmän ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monet, ja hän kantoi heidän pahat tekonsa." (Jes 53:10-11)
Niinpä Uuden liiton seurakunnan äitiä/synnyttäjää, taivaallista Jerusalemia, kehotetaan riemuitsemaan (54:1):

    "Huuda riemusta, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt! Puhkea riemuhuutoon ja ilakoi sinä, jolla ei ole ollut synnytyskipuja! Sillä yksinäisellä naisella on enemmän lapsia kuin aviovaimolla, sanoo Herra"...

Se, kuinka teksti jatkuu, paljastaa seuraavissa jakeissa puhuttavan etnisestä Israelista, jota nimitetään Herran Sebaotin aviovaimoksi:

   ”Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, Hän, joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. Sillä niin kuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.”

Tämä teksti puhuu yksiselitteisesti Israel-vaimon hylkäämisestä ja ”armoihinottamisesta”, sitä ei mitenkään voi soveltaa hengelliseen Uuden liiton Israeliin, vaan pelkästään etniseen Israeliin ja sen Jumala-suhteen uudistumiseen.

      👉 5. Kun Paavali kummastelee Israelin kohtaloa sen tultua Jumalan hylkäämäksi (luvut 9-10), hän ilmoittaa luvussa 11 syyksi sen, että se oli Jumala itse kun oli paaduttanut Israelin (jae 8). Jakeessa 11:25 Paavali sitten puolestaan todistaa, että tuolla paadutuksen ajalla on raja. Meille sanotaan suoraan:  

         "Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes…”.

      Toisin sanoen Jumalan Israelille asettama paatumuksen ja uneliaisuuden aika tulee päättymään. Myös Paavalin jakeessa 11:8 käyttämä VT:n jae (Jes 29:10) asettaa Israelin paatumukselle päätepisteen sanoessaan: ”…Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen…tähän päivään asti”. Samalla tavoin 2 Korinttolaiskirjeen 3:14-16 voidaan helposti tulkita siten, että peite israelilaisten silmiltä tullaan vielä ottamaan pois, jotta he lopulta voivat tunnistaa (vrt. Joosefin kertomus) ja löytää Messiaansa ja Uuden liiton.

          ”…heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.”

      Esimerkiksi "uudenlaisen Israel-opin apostoli" Jason Staples ei tietääkseni sanallakaan kiinnitä huomiota ilmaukseen ’siihen asti kunnes’, ’until the fulness/the full number of the Gentiles’, joka selvästi sanoisi sen, että ETNINEN on oleva olemassa aikakausien loppuun saakka ja Israelin paatumuksen aika päättyy.

      👉 6.  Voidaan ajatella, että valmistaakseen maailmalle pelastuksen hyvä Jumala ei ainoastaan joutunut uhraamaan omaa ainosyntyistä Poikaansa, vaan myös ”etnisen Poikansa” Israelin (Hoos 11:1). Juuri ennen kuin Paavali alkaa käsittelemään Israelin kohtaloa luvuissa 9-11, hän on viitannut luvun 8 lopussa Daavidin kautta annettuun ennustukseen:

         ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina” (8:36).

Paavali lohduttaa ja rohkaisee tässä aikansa roomalaisia vainottuja kristittyjä, mutta on tarpeen ymmärtää, että alkuperäinen Daavidin kirjoitus koski/koskee Jumalan ”maallista Israelin kansaa” (Ps 43:23). Paavali siis näki, että Jumalan valitsema pelastustapa aikaansaa kärsimyksiä sekä juutalaisille, jotka Herra joutuu paaduttamaan, että Jeesusta seuraaville uskoville. Jos ja kun on näin, että Jumala itse paadutti kansansa meidän pelastuksemme tähden, voisimmeko uskoa Jumalastamme sen, ettei Hän hyvittäisi kansallensa Hänen suvereenin valintansa aiheuttamia onnettomuuksia?

👉 7.  Johannes kirjoitti evankeliumissaan:
    "Vaikka Jeesus oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, he eivät uskoneet häneen, 38 että toteutuisi profeetta Jesajan sana, jonka hän on puhunut: ”Herra, kuka uskoi meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitettiin?” He eivät voineet uskoa sen tähden, että Jesaja on myös sanonut: ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, etteivät he silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi ja kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” Tämän Jesaja sanoi, koska hän näki Kristuksen kirkkauden ja puhui hänestä" (Joh 12:37-41).

Myös Pietarilla oli ymmärrys siitä, että juutalainen kansa/Israelin kansa oli asetettu paatumuksen tilaan  Korkeammalta taholta. Hän kirjoitti: "Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin." (1 Piet 2:8). 

Vaikuttaa ilmeiseltä, että juuri tämä asia – juutalaisten paaduttaminen Jumalan toimesta – oli Paavalille se salaisuus (”musterion = mysteeri” kreikaksi) (Room 11:25) eli suuren hämmästyksen aihe ja arvoitus, jota hän yrittää ymmärtää ja selittää roomalaisille. Se, että Herra itse sokaisisi kansansa silmät ja paaduttaisi sydämet, on ilmoitus, joka saattoi herättää pelkoa ja ihmetystä sekä ajatuksia siitä, että Jumala olisi jollain tapaa epäoikeudenmukainen. Paavalihan ottaa keskustelun alussa (9:6-24) nimenomaan esille ajatuksen Jumalan suvereenista valinnasta, jonka suhteen ei ihmisellä yleensä  eikä Israelilla ole nokan koputtamista. Herra armahtaa, kenet tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo. Ihmisen on vaikea ymmärtää kaikkien Jumalan tekojen syvimpiä vaikuttimia. Room 11:25 itse asiassa paljastaa yksinkertaiselle lukijalle (= ihmiselle) suoraan sen, mistä tässä mysteerissä on kysymys: 

   ”Sillä minä en tahdo, veljet — ettette olisi oman viisautenne varassa — pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta/mysteeristä, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus — hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”

      👉 8.  Room 11 luvun kertomus sisältää yksityiskohtia, jotka tutkijat helposti jättävät huomiotta. Esimerkiksi jae 12: ”Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä”. Sana ”täyteys” on tässä aivan sama sana, joka esiintyy jakeessa 25, joka puhuu ”pakanoiden täyteydestä”. Kreikan kielen sana 'täyteys', 'pleroma', voidaan yhtä hyvin kääntää 'täysimääräisyys'/'täysilukuisuus', mikä selventääkin Paavalin ajatusta. Jae 25 viittaa selvästi siihen pakanoiden numeeriseen lukumäärään, jonka on määrä tulla pelastetuksi ennen Messiaan toista tulemusta ja kaiken Israelin pelastumista. Samalla tavalla sana 'pleroma' jakeesssa 12 viittaa israelilaisten täysimääräisyyteen eli siihen tulevaan aikaan, jolloin israelilaiset/juutalaiset 'täysimääräisesti' tulevat jälleen oksastetuksi omaan jaloon öljypuuhunsa. Paavali toteaa nyt vallitsevan vajaalukuisuuden ajan, joka kuitenkin vielä tulee loppumaan. Täysilukuisuus ei vielä ollut toteutunut, mutta sitä Paavali odotti. Ei siis ihme, että Paavali puhuu juutalaisten ”armoihinottamisesta”, jonka seuraukset tulevat olemaan koko maailmalle vallankumoukselliset:

         ”Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?” (11:15.).

Jotkut selittävät tämän Paavalin ilmaisun ”elämä kuolleista” viittaavan Hesekielin kirjan luvun 37 ennustukseen Israelin ylösnousemuksesta, mutta tarkoittavan Jeesus-uskoisten juutalaisten ja pakanoiden nousua iankaikkiseen elämään. Kuitenkin tarkasti tekstiä lukien näemme, että Paavali ei tässä puhu mitään Israelin henkiinheräämisestä, vaan hän puhuu Israelin ”armoihinottamisen” vaikutuksista ’maailmalle’. Israelin pelastumisen päivä on oleva koko maailmalle uusi päivä, "kuin elämä kuolleista", silloin kun Jeesus Messias ottaa hallintavallan maan päällä. Jos uskomme Israelille Raamatussa luvattuun messiaaniseen rauhanvaltakuntaan, on Paavalin teksti helpostikin ymmärrettävissä. 

      Tuohon 'armoihinottamisen päivään' sopii myös se, mitä hurskas ja Pyhän Hengen täyttämä Simeon profetoi Jeesus-lapsen ylle Hänen vanhempiensa tuodessa pikkupojan temppelille:

   ”sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” (Luuk 2:30-32). Selvästi Jumalan Henki puhuu tässä etnisestä Israelista, joka tulee saamaan osakseen Messiaan kirkkauden vastakohtana pakanoille, goyim-kansoille, joille annetaan ”vain” valo.

      👉 9.  Tätä kriittistä Room 11-lukua tulkitessa jätetään myös jae 16 yleensä aina huomioimatta ja hypätään suoraan sitä seuraavaan jakeeseen, joka on helpommin ymmärrettävissä, tosin ei oikealla tavalla. On välttämätöntä lähteä liikkeelle jakeesta 16: ”Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat”. Mitä Paavali sanoo?

      Uutisleipä/Uutislyhde oli Israelin maassa jokakeväinen ensisadon hedelmä, joka tuli tuoda temppelille/papeille. Tekstiyhteys vaatii tulkitsemaan uutisleivän juutalaisista saaduksi ensisadoksi Jumalan valtakuntaan alkuseurakunnan vaikutusaikana. Tooraa tunteva lukija ymmärtää lisäksi, että myöhemmässä vaiheessa olisi tuleva varsinainen suuri elonleikkuun aika, jota shavuot, viikkojuhla symbolisoi. Sen on helppo ymmärtää tarkoittavan juutalaisten lopullista "massapelastumista”. Miksi tätä ajatusta ei voida pitää mahdollisena? Raamatun historia todistaa, että Israelin historiassa on ollut aikoja, jolloin kansa kokonaisuudessaan eli Herran tahdossa.
Paavali myös sanoo, että ”koko taikina”, josta uutisleipä leivottiin, on pyhä. Mitä muuta se voisi tarkoittaa kuin sitä, että koko etninen Israel oli pyhä eli ”valittu”/”erotettu” (kadosh) Jumalan tarkoituksia varten. Siitä valmistettiin ja annettiin ensisato, uutisleipä, Jumalalle. Vaikka Israelin heimo elääkin enimmäkseen paatumuksen ja synnin tilassa, on se pyhä eli Jumalan tarkoituksiin erotettu.

Paavali sanoo myös, että "jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat" - mitä se tarkoittaa? Seuraava jae 17 paljastaa, mitä Paavali tarkoittaa. Paavali sanoo, että koko israelilaisten juuri ja oksat oli erotettu Jumalalle eli ”pyhä”, mutta siitä puusta oksia tuli poisleikatuksi. Ei ole mahdollista, että oksia olisi leikattu pois ”pyhästä, uskollisesta jäännöksestä” - niiden täytyi tulla leikatuksi irti nimenomaan etnisestä Jumalan kansasta. Jumalalle erotetusta kansasta leikattiin pois epäuskoiset jäsenet (oksat).

"Kaikki Israel pelastuu" - mikä päivä! Kuin elämä

 kuolleista koko maailmalle!
(tekoälykuva)

JUMALAN HYLKÄÄMISEN LUONNE

Paavali esittelee Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 vakuuttavasti sitä, kuinka etninen Israel on tullut Jumala-yhteytensä kannalta tiensä päähän. Hän esittää, kuinka Jumala on joutunut paaduttamaan ja hylkäämään oman kansansa, jotta suurenmoinen pelastus Messiaassa tulisi tunnetuksi aivan uusin perustein, Jumalan armon tuntemisen kautta, eikä ihmislähtöisten, vääristelevään Tooran tulkintaan perustuvien ponnistelujen kautta. Paavali tekee kaikille selväksi, että nyt on koittanut aika, jolloin Jumalalla on uusi kansa, uusi Israel, jonka keskuudessa Herra itse asuu ja vaikuttaa. Uusi liitto on astunut voimaan, Uuden liiton lupausten hengellinen täyttymys on toteutunut Jumalan Pojassa.

Kaiken tuon heprealaisiin Kirjoituksiin perustuvien väitteittensä ja todistelunsa johdattamana Paavali tulee kriittisen kysymyksen äärelle, jonka hän esittää Room 11:1-2: ”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Ja hän vastaa:
"Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut.”

Paavali perustelee väitettään sillä, että hän itsekin on Benjaminin sukukuntaa, eli osoitus siitä, että Jumala on koko Israelin Jumala. Kuitenkaan pelkästään se, että yksi benjaminilainen oli tullut uskoon, ei voine olla Paavalillekaan kovin suuri todiste siitä, ettei Herra ollut hylännyt kansaansa. Aivan varmasti Paavali tietää myös esimerkiksi Jeremian ilmoituksen Jumalan valinnan peruuttamattomuudesta Israelin kohdalla. Hän tietää hyvin profeetan sanat (Jer 31:31-37), jotka liittävät yhteen Uuden liiton perustamisen ja Israelin etnisen kansan säilymisen Herran kansana aikakausien loppuun saakka:

A.      ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

B.      Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat — Herra Sebaot on hänen nimensä: 

     Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. 

     Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset         alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he    ovat tehneet, sanoo Herra”.

Tämän tekstin sanoma julistaa Uutta liittoa Israelin ja Juudan heimolle, todellista Herran tuntemusta anteeksiannossa ja Hengen osallisuudessa. On erittäin huomionarvoista, että heti tämän perään Herra ikään kuin ottaa esille pitkän odotusajan, joka Israelilla on edessä. Hän lupaa, että Israel tulee säilymään kansana aikakausien loppuun saakka ja on vielä saava kokea luvatun Uuden liiton, vaikka olisi paljon niitä, jotka ovat menettäneet uskonsa Israelin lopulliseen pelastukseen. Tämän Jeremian tekstin jälkimmäinen osa etnisten Israelin lasten säilymisestä erityisasemassa Herran edessä päivien loppuun saakka on vastaansanomattoman selkeä - sen on täytynyt olla sitä Paavalillekin.

Tässä kohden tulee huomata myös Paavalin sana siitä, että Herra ”ei ole hylännyt kansaansa, jonka Hän on edeltä tuntenut”. Toisin sanoen, Jumala kyllä etukäteen jo tiesi, kuinka kaiken kanssa tapahtuisi. Herra joutui jo etukäteen valitsemaan itsellensä epäpuhtaan, uskottomaksi osoittautuvan puolison yksinkertaisesti siitä syystä, että puhtaita ja kelvollisia ei ollut valittavissa. Israelin tila ei tullut Hänelle yllätyksenä. 

   "Sen mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi (1 Kor 1:28). 

Herra tiesi kaiken jo etukäteen, ja Hän valmisteli pelastussuunnitelmansa realistisesti ja määrätietoisesti, Kaikkivaltiutensa kautta. Hän joutuisi uhraamaan ja saattamaan kirotuksi oman rakkaan Poikansa, Hän joutuisi paaduttamaan ja saattamaan kirouksen tilaan oman, rakastetun kansansa. Toisen syyttä, toisen syystä.
Ehkä kannattaa huomata sekin, että kun Paavali puhuu Jeesus-uskoisten pelastamisesta ja Jumalan aivoitusten toteutumisesta ihmisten keskuudessa, Room 8:28-30, hän käyttää aivan samaa ilmaisua kuin jakeessa Room 11:2: ”Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa” (jae 29). Sana ’edeltä tuntenut’ tässä kohden on täsmälleen sama sana kuin mitä Paavali käyttää puhuessaan israelilaisten uskottomuudesta/paatumuksesta ja Jumalan uskollisuudesta. Tahtooko Paavali kertoa kirjeen lukijoille, että samoin kuin Jeesus-uskoisilla on hyvä osa Jumalan kaikkivoivan ja suvereenin valinnan perusteella, samoin on oleva etnisen Israelin kansan kohdalla? Jo Roomalaiskirjeen alkuosassa Paavali oli perustellut opetuksiansa juutalaisten erityisasemasta toteamalla, että ”Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?”, Room 3:3. Toisin sanoen, vaikka etninen Israel – suuri osa siitä – on uskoton, Jumala ei ole sitä. Hän säilyy uskollisena uskottomalle puolisolleen. ”jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin Hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää Hän ei saata”, 2 Tim 2:13.

 

LOPPUSANAT

Jos olisi totta se, että Jumala olisi hylännyt Israelin lopullisesti, sen syntien ja uskottomuuden takia, mitä sitten ajattelemme omista pelastumismahdollisuuksistamme? Olisiko meillä itsellämme toivoa? Eikö tottelemattomuus ja uppiniskaisuus ole surullisen tavallista meidänkin omassa elämässämme, vaikka sanommekin seuraavamme Jeesusta ja Uuden liiton tietä? Onko meille jäljellä mitään toivoa, jos Jumalan ”armoihinottaminen” edellyttäisi ensin meiltä omia itsepuhdistustoimia? Eikö elävän, Raamatun Jumalan erinomaisuus tule ilmi juuri siinä, että Hän armahtaa ”jumalattomia”, niin kuin esim. Aabrahamia ja Daavidia, Roomalaiskirjeen 4 luvun 1-8 jakeiden todistukseen viitaten? Eikö meidän Jumalamme erinomaisuus ja poikkeavuus kaiken maailman epäjumalista tule ilmi juuri siinä, että Hän kutsuu ja valitsee heikot, syntien vaivaamat ja toivottomat tapaukset, kirkastaakseen nimensä heidän elämänsä ja kohtalonsa kautta? Eikö juuri se näy ilmi paitsi meidän omalla kohdallamme, myös Israelin valitsemisen kohdalla? Jo Egyptistä Herra aikoinaan pelasti Mooseksen kansan, joka oli Jumalan edessä valmis tuhottavaksi kaikenlaisen saastaisuutensa takia (2 Moos 5:3, Hes 20:6-8). Profeetta Hesekiel puolestaan julisti Israelin pääsystä Uuteen liittoon:

   ”Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä” (Hes 36:22-23). 

Tämän mukaisesti Herra osoittaa erilaisuutensa, pyhyytensä, siinä, kuinka Hän kohtelee Israelin jälkeläisiä: Herra osoittaa, että Hän pelastaa ihmisiä ja kansoja eri kriteereillä kuin mitä yleensä ihmiset tai ns. jumalat tekevät. Jumalan uskollisuuteen ja moniin edellä esitettyihin ja muihinkin Sanan kohtiin pohjautuen ei ole lainkaan epäuskottavaa ajatella, että ”lopulta kaikki etninen Israel on pelastuva” niissä ihmiskunnan historian käänteissä, kun Messias saapuu ja perustaa rauhanvaltakuntansa.